Pieni kirje teille kaikille ihanille!
Ennen kuin menet eteenpäin tekstissä, ota ja
paranna asentoa, vedä syvään henkeä hetken sitä pidättäen, puhalla ulos ja
nosta suupielet ylös. Juuri sinä olet ihana ihminen ja ansaitset saada tämän
hymyn näin välitettynä itsellesi!
OMV, kuten moni facebookin ”vauvaani” kutsuu
sai alkunsa ajatuksesta. Ajatus sai alkunsa huomiosta, että kestovaippoja olisi
mahdollista kierrättää vielä laajemmin jos voisi yhdistää paikan jossa saisi
itse kukin ilman banniuhkaa ”mainostaa” omia myytäviään muuallakin kuin vain
siellä tietyssä paikassa ja tietyillä ehdoilla. Etsin sellaista paikkaa turhaan
ja sitten päätin kokeilla kepillä jäätä ja perustaa oman. Alkuperäinen sivusto
perustettu 25.1.2011 ja ryhmämuotoon siirryttiin 9.12.2011 eli apua, tämähän on
ollut toiminnassa jo yli vuoden eikä mitään synttäreitä olla pidetty!
Itselläni kestoilutaustaa löytyy jo vuodelta
2002/2003 jolloin oma esikoiseni syntyi ja vaippapakettien kanniskelu kera
vaippaihottumien tuli tutuksi. Tosin, harsoilla omakin pebani on peitelty,
mutta siitä ei muistikuvia pahemmin ole ;)
Itselläni todettiin allergia eri kemikaaleja
kohtaan joten näin naisena oli sangen ikävää joka kuukausi ottaa vastaa
allergisen reaktion mörrimöykky josta johtui ikävä kierre ja ikävä olotila.
Sitten löysin kestositeet. Voi vitsi miten naurettavia ne olivatkaan tuolloin:
pari hassua flanellipalaa ja nepilliset siivekkeet eli ison vuotomäärän kanssa
piti soveltaa ja mähän sovelsin, kun siihen jäi tähdistön ongelmat! Tovin
käytettyäni helpottavia rumiluksia tajusin, että miksi ihmeessä vauvani pebaa
pitäisi raapia ”pahvivaipat” kuten oma keskimmäiseni kertsit nimitti ja ostin
ensimmäiset kestovaippani! Osakestoilin Nikky-kuorien, Happy nappy
trikoovaippojen ja harsojen sekä froteepyyhkeiden voimalla. Sitten
kuivaksiopettelussa olikin ImseVimsen harkkahousut kovassa käytössä. Ikäväkseni
oli pakko todeta tyttäreni kuivaksi alta kahden vuoden :D
Elin tällöin vielä yksinhuoltajan arkea.
Sitä kestikin useamman vuoden kunnes ihana tyttäreni toimi amorittarena
saattaakseen nykyisen mieheni lapsineen meidän elämäämme. Eikä mennyt kauaa,
kun keskimmäiseni ilmoittikin tulostaan, ihanaa! Jo raskausaikana päätin, että
meillä ainakin osakestoillaan. Mies ei lämmennyt sitten laisinkaan ajatukselle
ja totesin meillä olevan kertsit sitten häntä varten ja sitä varten jos itse
väsyn tai alkaa tuntumaan puulta. Päätin etten osta kuin muutaman vaipan, mutta
hups, mopo se otti ja keuli tuhatta ja sataa pöpelikköön! Jo ennen Matiaksen
syntymää tuli haalittua sen miljoona erilaista vaippaa ja imua sekä kuoria.
Puhumattakaan niistä toisen miljoonan verran tehdyistä hutiostoksista, kun en
mä tiennyt mitä tulen käyttämään ja mikä sopii jne.. ja voitte vain kuvitella,
että tämä mamma on saanut kuulla ”muutaman” kerran kuittailua mieheltään.
Sitten syntyi tuo remurällää-poika ja
vaipattelu pääsi alkuun ja niin siinä kävi sitten, että muutaman kuukauden
päästä jopa mies siirtyi täyskestoilemaan Möttiksen kanssa. Alku oli muuten
turkasen hankala meillä. Mikään ei sopinut, mikään ei riittänyt. Sinappia oli
enemmän niskassa ja nilkoissa kuin vaipassa ja poika näytti yhdeltä helvatan
isolta vaipalta! :D
Meikäläisellä meni pariin otteeseen toivo ja
meinasin nakata kaikki pihan perälle vaan suoraan, mutta sitten ensimmäinen
onnistuminen muuttikin mieleni. Meni jonkin aikaa löytää sopivat imuyhdistelmät
ja vaipat ja sitten tuo poika perhana otti ja kasvoi ihan liian nopeasti!
Ärsyttävintä oli, että lähtiessään kävelemään palattiin takaisin pienempään
kokoon hetkeksi ja arvatkaa kuka oli suurimman osan myynyt. No minä tietenkin.
No, se mahdollisti taas uusien vaippojen ostamisen ihanuuden… Niin, mä todellakin tein vaippakauppoja aika
ahkerasti ja se näkyi ”pienenä” varastona meidän kaapissa…
Matiaksen vaippa-aikana liityin
kestovaippayhdistykseen. Alueellamme toimi tällöin vielä suht aktiivista
porukkaa ja olen itsekin ollut hulinoilla mukana livekirppistä pitämässä.
Harmillisesti kaikki on kuivunut täällä lainaamoa lukuunottamatta kasaan, tosin
en senkään toiminnasta tällä hetkellä tiedä mitään. Aloitin työni
tukihenkilönä. Se tuntui luontevalta, koska todellakin oli vain muutama merkki
mitä meidän kaapista ei olisi löytynyt :D ja oma poikani oli todella
haastellinen vaipatettava pissamääränsä kanssa! Samoin ahdisti tunne joka mulla
oli muinoin, kun itse en apua saanut mistään. Opetella piti kantapään kautta ja
silmät ristissä netissä lukien ja aivot totaalihöyryten eri vaipoista ja
matskuista ja siitä miten ja minne ja mitä piti milloinkin laittaa ja silti
meni niin pieleen kuin vain voi mennä. Minähän en muille samaa kohtaloa
halunnut!
Sitten kuitenkin Möttiskin oppi kuivaksi ja
vieritin luopumisen tuskan kyyneleitä pakatessani vaippoja vinttiin ja
pistäessäni osan kiertoon. Halusin jättää muistoja varten näitä. Oli niin
ihania villahousuja ja vaippoja, rakkaan ystävän tekemiä vieläpä suurin osa. Niin,
Matiashan jäisi viimeiseksi vauvakseni, tosin eipä hän enää vauva ollut vaan
armoton uhmapeppu!
Vauvakuume otti sitten ja nosti mullakin
päätään. Mies oli jo tovin ehdottanut yritystä uuteen pienokaiseen. En vain
lämmennyt ajatukselle moneen hetkeen kunnes yhtenä aamuna vain oli se olo, että
ei mun lapsilukuni ole vielä täynnä jos vain vielä yksi suodaan meille.
Vaikeuksien kautta voittoon päästiin ja Jimi
ilmoitti potkuillaan, että pian saisin taas vaippapepun. No, voitte kuvitella
mitä se aiheutti valmiiksi vaippa-addiktoituneelle mammalle… jep, hukuttiin
taas vaippoihin, kun ”ihan muutaman vain ostan”…ja sitten sairaalaan omat jne..
:D
Jimi on nyt 6kk ja rapiat vanha touhutoukka
jonka vaippapeppu vain vilahtaa toisen tehdessä tutkimusreissujaan. Paljon olen
taas huteja tehnyt etsiessäni meille sopivia vaippoja, mutta täysin mennään
taas kestoilla. Jimi on onneksi pienempi kuin veljensä joten kauemmin menee
pienemmätkin vaipat ;) Kuitenkin näen vähän väliä jonkin ihanan kuosin joka on
niin pakko saada että….
Ja tässä seitsenhenkisen perheen arkea
pyörittäessäni on OMV:n ryhmä ja sen jäsenet tuoneet niin paljon iloa elämään
ettei kukaan voi kuvitellakaan. Joka aamu avaan koneen ja käyn katsomassa mitä
uutta ja hymyillen luen keskusteluja ja ihastelen vaippoja. On ihanaa, kun
porukka on avointa ja rehellistä ja valmiina auttamaan jokaista, niin uusia
kuin vanhoja konkareitakin.
Kiitos, kun olette mahdollistaneet tämän
paikan olemassaolon!
Iloisin terveisin,
Miuski
ps. Kiitos kaikista onnistuneista kaupoista!
Minä ihan itte 9 päivän ikäisenä :)
