Pieni kirje teille kaikille ihanille!

Ennen kuin menet eteenpäin tekstissä, ota ja paranna asentoa, vedä syvään henkeä hetken sitä pidättäen, puhalla ulos ja nosta suupielet ylös. Juuri sinä olet ihana ihminen ja ansaitset saada tämän hymyn näin välitettynä itsellesi!

OMV, kuten moni facebookin ”vauvaani” kutsuu sai alkunsa ajatuksesta. Ajatus sai alkunsa huomiosta, että kestovaippoja olisi mahdollista kierrättää vielä laajemmin jos voisi yhdistää paikan jossa saisi itse kukin ilman banniuhkaa ”mainostaa” omia myytäviään muuallakin kuin vain siellä tietyssä paikassa ja tietyillä ehdoilla. Etsin sellaista paikkaa turhaan ja sitten päätin kokeilla kepillä jäätä ja perustaa oman. Alkuperäinen sivusto perustettu 25.1.2011 ja ryhmämuotoon siirryttiin 9.12.2011 eli apua, tämähän on ollut toiminnassa jo yli vuoden eikä mitään synttäreitä olla pidetty!

Itselläni kestoilutaustaa löytyy jo vuodelta 2002/2003 jolloin oma esikoiseni syntyi ja vaippapakettien kanniskelu kera vaippaihottumien tuli tutuksi. Tosin, harsoilla omakin pebani on peitelty, mutta siitä ei muistikuvia pahemmin ole ;)

Itselläni todettiin allergia eri kemikaaleja kohtaan joten näin naisena oli sangen ikävää joka kuukausi ottaa vastaa allergisen reaktion mörrimöykky josta johtui ikävä kierre ja ikävä olotila. Sitten löysin kestositeet. Voi vitsi miten naurettavia ne olivatkaan tuolloin: pari hassua flanellipalaa ja nepilliset siivekkeet eli ison vuotomäärän kanssa piti soveltaa ja mähän sovelsin, kun siihen jäi tähdistön ongelmat! Tovin käytettyäni helpottavia rumiluksia tajusin, että miksi ihmeessä vauvani pebaa pitäisi raapia ”pahvivaipat” kuten oma keskimmäiseni kertsit nimitti ja ostin ensimmäiset kestovaippani! Osakestoilin Nikky-kuorien, Happy nappy trikoovaippojen ja harsojen sekä froteepyyhkeiden voimalla. Sitten kuivaksiopettelussa olikin ImseVimsen harkkahousut kovassa käytössä. Ikäväkseni oli pakko todeta tyttäreni kuivaksi alta kahden vuoden :D

Elin tällöin vielä yksinhuoltajan arkea. Sitä kestikin useamman vuoden kunnes ihana tyttäreni toimi amorittarena saattaakseen nykyisen mieheni lapsineen meidän elämäämme. Eikä mennyt kauaa, kun keskimmäiseni ilmoittikin tulostaan, ihanaa! Jo raskausaikana päätin, että meillä ainakin osakestoillaan. Mies ei lämmennyt sitten laisinkaan ajatukselle ja totesin meillä olevan kertsit sitten häntä varten ja sitä varten jos itse väsyn tai alkaa tuntumaan puulta. Päätin etten osta kuin muutaman vaipan, mutta hups, mopo se otti ja keuli tuhatta ja sataa pöpelikköön! Jo ennen Matiaksen syntymää tuli haalittua sen miljoona erilaista vaippaa ja imua sekä kuoria. Puhumattakaan niistä toisen miljoonan verran tehdyistä hutiostoksista, kun en mä tiennyt mitä tulen käyttämään ja mikä sopii jne.. ja voitte vain kuvitella, että tämä mamma on saanut kuulla ”muutaman” kerran kuittailua mieheltään.

Sitten syntyi tuo remurällää-poika ja vaipattelu pääsi alkuun ja niin siinä kävi sitten, että muutaman kuukauden päästä jopa mies siirtyi täyskestoilemaan Möttiksen kanssa. Alku oli muuten turkasen hankala meillä. Mikään ei sopinut, mikään ei riittänyt. Sinappia oli enemmän niskassa ja nilkoissa kuin vaipassa ja poika näytti yhdeltä helvatan isolta vaipalta! :D

Meikäläisellä meni pariin otteeseen toivo ja meinasin nakata kaikki pihan perälle vaan suoraan, mutta sitten ensimmäinen onnistuminen muuttikin mieleni. Meni jonkin aikaa löytää sopivat imuyhdistelmät ja vaipat ja sitten tuo poika perhana otti ja kasvoi ihan liian nopeasti! Ärsyttävintä oli, että lähtiessään kävelemään palattiin takaisin pienempään kokoon hetkeksi ja arvatkaa kuka oli suurimman osan myynyt. No minä tietenkin. No, se mahdollisti taas uusien vaippojen ostamisen ihanuuden… Niin, mä todellakin tein vaippakauppoja aika ahkerasti ja se näkyi ”pienenä” varastona meidän kaapissa…

Matiaksen vaippa-aikana liityin kestovaippayhdistykseen. Alueellamme toimi tällöin vielä suht aktiivista porukkaa ja olen itsekin ollut hulinoilla mukana livekirppistä pitämässä. Harmillisesti kaikki on kuivunut täällä lainaamoa lukuunottamatta kasaan, tosin en senkään toiminnasta tällä hetkellä tiedä mitään. Aloitin työni tukihenkilönä. Se tuntui luontevalta, koska todellakin oli vain muutama merkki mitä meidän kaapista ei olisi löytynyt :D ja oma poikani oli todella haastellinen vaipatettava pissamääränsä kanssa! Samoin ahdisti tunne joka mulla oli muinoin, kun itse en apua saanut mistään. Opetella piti kantapään kautta ja silmät ristissä netissä lukien ja aivot totaalihöyryten eri vaipoista ja matskuista ja siitä miten ja minne ja mitä piti milloinkin laittaa ja silti meni niin pieleen kuin vain voi mennä. Minähän en muille samaa kohtaloa halunnut!

Sitten kuitenkin Möttiskin oppi kuivaksi ja vieritin luopumisen tuskan kyyneleitä pakatessani vaippoja vinttiin ja pistäessäni osan kiertoon. Halusin jättää muistoja varten näitä. Oli niin ihania villahousuja ja vaippoja, rakkaan ystävän tekemiä vieläpä suurin osa. Niin, Matiashan jäisi viimeiseksi vauvakseni, tosin eipä hän enää vauva ollut vaan armoton uhmapeppu!

Vauvakuume otti sitten ja nosti mullakin päätään. Mies oli jo tovin ehdottanut yritystä uuteen pienokaiseen. En vain lämmennyt ajatukselle moneen hetkeen kunnes yhtenä aamuna vain oli se olo, että ei mun lapsilukuni ole vielä täynnä jos vain vielä yksi suodaan meille.

Vaikeuksien kautta voittoon päästiin ja Jimi ilmoitti potkuillaan, että pian saisin taas vaippapepun. No, voitte kuvitella mitä se aiheutti valmiiksi vaippa-addiktoituneelle mammalle… jep, hukuttiin taas vaippoihin, kun ”ihan muutaman vain ostan”…ja sitten sairaalaan omat jne.. :D

Jimi on nyt 6kk ja rapiat vanha touhutoukka jonka vaippapeppu vain vilahtaa toisen tehdessä tutkimusreissujaan. Paljon olen taas huteja tehnyt etsiessäni meille sopivia vaippoja, mutta täysin mennään taas kestoilla. Jimi on onneksi pienempi kuin veljensä joten kauemmin menee pienemmätkin vaipat ;) Kuitenkin näen vähän väliä jonkin ihanan kuosin joka on niin pakko saada että….

Ja tässä seitsenhenkisen perheen arkea pyörittäessäni on OMV:n ryhmä ja sen jäsenet tuoneet niin paljon iloa elämään ettei kukaan voi kuvitellakaan. Joka aamu avaan koneen ja käyn katsomassa mitä uutta ja hymyillen luen keskusteluja ja ihastelen vaippoja. On ihanaa, kun porukka on avointa ja rehellistä ja valmiina auttamaan jokaista, niin uusia kuin vanhoja konkareitakin.

Kiitos, kun olette mahdollistaneet tämän paikan olemassaolon!

Iloisin terveisin,

Miuski

ps. Kiitos kaikista onnistuneista kaupoista!