Voehan bataatti!

Mulla oli eilen ihana päivä! Aamulla sain aamupalan sänkyyn ja apinoilta onnittelut halien, pusujen ja korttien ja lahjojen kera. Yksi apina tosin nukkui, kun sydänsurut valvottivat yön. No onnittelut tulivat sitten herättyään kyllä. Hengailtiin rauhaisasti kotona ja sitten mentiinkin jo mun porukoille juhlistamaan omaa äitiäni. Ihanaa syötävää ja laatuseuraa riitti.

Teinit olivat omaa äitiään tapaamassa ja mies polki kahden apinan kanssa pyörillä Mummilaan. Mä ja Jimpula mentiin autolla ajallisista syistä. Aikataulu petti, kaikki oli hukassa! No kaikkea ei löydetty joten kadonnutta lahjakassia paikkasi sitten Elisan muovikassi :D

Pyörällä liikenteessä olevat lähtivät mua ja Jimpulaa aikaisemmin. Jäätiin siis vielä hetkeksi viihdyttämään Mummia, Ukkia ja Tättää. Mun isä nuortui muutaman vuosikymmenen paahtaessaan Jimin kanssa. Sitä iloa oli niin ihana katsoa!

Kotona odotti tuttu kaaos, sen rakentumiseen ei tarvita kuin viisi minuuttia :D No pikainen siivoskelu ja sitten saikin taas olla. Ilta sujui mallikkaasti lähes loppuun asti. Tosiaankin lähes… Jimpula meni nukkumaan veljensä pelikonsoli kädessään, ei saanut ottaa pois ja mä sitten luovutin ja sinne se sitten sammahtikin helpolla. Sitten oli keskustelu X teinin kanssa joka johti totaali hernerokkapurkin nenään vetoon sieltä puolen. Mä käytän kyllä toisenlaista sanontaa, mutta se tuntuisi tulevan tekstin osalta suorastaan sairaalta :D

Teki niin tai näin niin aina menee väärin päin, mä en enää jaksanut vaan suunnittelin jo siirtyväni lasten kasvatuksesta bataatteja viljelemään. Ne ei valita…

No mä näin sitten unta bataateista! Mun viljelmä tosin ei oikein kukoistanut. Bataatit jäi aneemisen pieniksi ja yhteen lohkoon iski jokin pöpökin. Tämän unen puoltamana jätän bataattien viljelyn toisille…

Eilen muuten oli hauska tapauskin! Meiltä pyydettiin muutamaa vaippaa! Olin juuri toteamassa ettei meillä kyllä kertsejä käytetä, kun tiesin kysyjän käyttävän tytöllään niitä, mutta hän ehti sanomaan, että ”teillähän käytetään niitä kestoja?” ja voi, Jimpulan muutama vaippa meni siis lainaan! Pistin mukaan pul-pussin ja saatesanat ettei tartte pestä ennen palauttamista ;)

Tämä aamu alkoi 5:30 sillä, että havahduin Jimin huutelevan Matiasta ja kuulin miten pelikonsoli oli päällä. Siellä jätkä oli omassa sängyssä täysin hereillä ja ”pelasi”… jep! Mä niin nappasin pojan sieltä syliin todeten, että annetaas veljen vielä nukkua ja mennään mekin takaisin unille vielä hetkeksi. No meidän  välissä ei jäbä kovin nopsaan rauhoittunut vaan pyöri ja potki ja pyöri… sitten sammui ja tottakai puoliksi mun päälle.

Mun oikea jalka alkoi huhuilemaan verta jossakin vaiheessa. Jimpulan pää painoi johonkin suoneen ikävästi. Mä en uskaltanut yskäistä, saati sitten siirtyä :D Lopulta mä hiljaa kutitin Jimpulaa ja sain sen unissaan kääntymään siten, että pää oli enää hitusen mun reiden päällä ja hiljaa pudotin siitä sen pään patjalle. No mä sain siis laskettua jalat maahan ja olin tyytyväinen.

Joo olin siihen asti kunnes tajusin etten saa mistään kiinni! Millä hitsillä mä pääsen ylös?!

Keräsin kaikki voimani  ja keskitin kaikki ajatukseni röllykän alla piileviin vatsalihaksiin. Ei jumbe! Mä ihan oikeasti pääsin kuin pääsinkin ylös! Mulla siis ON vatsalihakset :D Hetken intoilin ja siirryin toiselle puolelle odottamaan aamun vierasta.

Nyt olis paluu miehen vuorotyön pariin taas. Saas nähdä miten osaan illat taas olla, kun se on töissä ja mä apinoiden kanssa keskenään. No vaippajuttujen merkeissä ainakin tämä viikko menee ja Tampereen miittiä odotellessa! :)

Nyt pitänee jatkaa taas kotihommien merkeissä, mä en tajua miten tää kämppä tälleen aina vaan räjähtää, kerta toisensa jälkeen! No, siihen puree vain yksi lääke: siivoaminen!

Kivaa päivää kaikille! :)